Katse eteenpäin sotessa

Hallituksen erittäin kunnianhimoinen sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus kaatui kalkkiviivoilla ajan puutteeseen ja maakuntauudistuksen perustuslaillisiin ongelmiin. Tämä tarkoitti hallituksen kaatumista ja valtavan epävarmuuden leviämistä sote kentän päälle. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on tällä hetkellä maailman kärkipäässä niin laadultaan, kuin kustannuksiltaankin. Sote on tästä huolimatta ajautumassa kriisiin, perusterveydenhuollon epätasaisen saavutettavuuden ja kansantalouden kestävyysvajeen vuoksi. Sote ei ole kirosana, se on meidän jokaisen ihmisen laadukasta sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa.

Miten turvaamme laadukkaat palvelut kansantaloudellemme kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Soteuudistus oli valtavan iso kokonaisuus, johon liittyy satoja lakeja. Sen tavoitteet olivat kunnianhimoiset, kustannusten nousun hillintä ja palveluiden saatavuuden parantaminen. Nyt on selvää, että näin valtavaa uudistusta, johon liittyy toimintatapojen muutos, historiallinen hallinnon muutos ja voimakkaat kustannusten alentamisen tavoitteet ei voida tehdä kerralla. Uudistumista on kuitenkin pakko tehdä, entisellä tavalla emme muuttuvassa maailmassa pysty jatkamaan. Tavoitteena on tehdä käytettävissä olevalla rahalla enemmän ja laadukkaammin.

Kuntien ja pienten kuntayhtymien resurssit eivät riitä sotepalveluiden järjestämiseen nykyisen kuntatalouden rajoissa. Tämä kupla on puhkeamassa. Parin prosentin vuosivauhtia nousevat sotekustannukset tulevat murskaamaan kuntatalouden muutaman vuoden sisällä. Vuosikymmenten ajan sotemenot ovat heilutelleet kuntien taloutta tilanteessa missä erikoissairaanhoito on ollut kuntayhtymän hoidossa ja perusterveydenhuolto kunnan hallinnassa. Säästötoimenpiteet ovat kohdistuneet perusterveydenhuoltoon, joka on ollut kuntien oman päätöksenteon alaisuudessa. Tämä on ollut ajamassa perusterveydenhuoltoa vaikeuksiin, johtanut resurssivajeeseen ja ongelmiin palveluiden saatavuudessa.

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän on vastattava kolmeen haasteeseen. Kustannusten nousua pitää saada hillittyä, ihmisten on päästävä paremmin hoitoon ja hallinnon pitää perustua demokratiaan.

Soteuudistuksen kaaduttua tähän liittyneet palikat päivystysasetus ja keskittämisasetus aiheuttavat sekaannusta ja epävarmuutta erityisesti pienten keskussairaaloiden toimintaan ja vaikeuttavat rekrytointeja. Hallituksen tulisikin ensimmäisenä perua keskittämisasetus, tai ainakin pienentää vaadittuja toimenpidemääriä oleellisesti. Esimerkiksi tekonivelkirurgiassa tasolle 200 leikkausta vuodessa. Vain tällä tavalla voidaan avata rekrytoinneissa ollut epävarmuuden tulppa keskussairaaloiden henkilöstön suhteen.

Toimintaa pitäisi lähteä kehittämään sote-kuntayhtymäpohjalta ilman pakkoa. Eri puolilla maata on vapaaehtoisesti muodostettu näitä kuntayhtymiä, jotka tuovat sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut yhteen. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Tämä olisi paras tapa lisätä sosiaalipuolen, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä, joka oikein toteutettuna alentaa kustannuksia, nostaa hoidon laatua ja nopeuttaa hoitoon pääsyä. Pakkomuodostukseen ei voida lähteä perustuslaillisista syistä, mutta kun integraation kustannushyödyistä saadaan näyttöä, lähtevät kunnat tähän vapaaehtoisesti mukaan. Kuntayhtymällä on paremmat mahdollisuudet työvoiman rekrytointiin, toiminnan järjestelyihin, valvontaan ja palveluiden ostoon. Lisäksi tärkeä integraatio sosiaali- ja terveydenhuollon välillä tapahtuu näissä kuntayhtymissä ja voimme siirtää toiminnan painopistettä yhä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.

Erityisesti perusterveydenhuollon toimintaa tulee kehittää. Sosiaalipuolen osaamista tulee käyttää näiden asiakkaiden hoidossa enemmän. Hoitajien vastuuta ja roolia on nostettava ylöspäin sekä yhteistyötä ammattikuntien välillä vahvistettava entisestään. Kaikki terveyskeskukseen hakeutuvat ihmiset eivät tarvitse lääkäriä saadakseen avun, vaan apu voi löytyä paremmin hoitajan pakeilta. Järkevällä työnjaolla voidaan lisätä myös työhyvinvointia ja perusterveydenhuollon houkuttelevuutta ja näin lääkärivajetta saadaan korjattua.

Yliopistosairaaloiden ympärille rakennettujen erityisvastuualueiden tulisi ottaa suurempi rooli oman alueensa terveydenhuollon toiminnasta. Erikoistumiskoulutusta tulisi tarjota laajemmin keskussairaaloihin, ja myös työvoiman rekrytoinnissa tulisi tehdä yhteistyötä ennemminkin kuin vahtia ja kasvattaa yliopistosairaaloiden lääkärimäärää. Alueella tapahtuvan sairaaloiden välisen yhteystyön uusia muotoja tulisi hakea. Tämä olisi mahdollista jos keskittämisasetuksen rajat poistettaisiin ja toimintaa voitaisiin katsoa kokonaisuutena ilman sairaaloiden selviytymistaistoa ja osaoptimointia.

Julkisen terveydenhuollon palvelulupaus tulisi arvioida uudestaan. Emme voi nousevien kustannusten ja palvelutarpeen tilanteessa tarjota kaikkia mahdollisia hoitoja ja toimenpiteitä väestölle. Normaali terveyden- ja sairaanhoito, jolla tulee hoidetuksi tulisi kuulua kaikille, mutta kriteerien ulkopuolinen hoito tulisi tapahtua yksityispuolella. Eri hoitojen terveys- ja tuottavuusarviot tulee ottaa huomioon hoitopäätöksissä. Terveyden kannalta turhista hoidoista tulisi päästä eroon tai ainakin niiden määrä tulisi minimoida. Priorisointikeskustelu tulee aloittaa uudestaan, joka on viimeisen 5-10 vuoden aikana hävinnyt julkisesta keskustelusta täysin. Yksityisen puolen lääkärikäyntien kelakorvaus tulisi palauttaa takaisin. Tämä vähentäisi julkisen puolen palveluiden painetta ja auttaisi myös vähävaraisia näiden palveluiden tarpeenmukaisessa käytössä.

Julkinen puoli voisi käyttää palvelusetelimallilla tai tarvittaessa esimerkiksi ulkoistuksilla yksityistä palvelutuotantoa hyödykseen. Kela-korvauksen palauttaminen ja vakuutukset mahdollistavat yksityisen puolen tehokkaan käytön tilanteissa, joissa aika tai hoidon kuulumattomuus julkisten palveluiden piiriin tätä vaatii.

Palataan siis uudistuksissa hieman taaksepäin, mutta suunnataan katse vahvasti eteenpäin kohti tasapuolista, tehokasta, laadukasta ja kustannuksiltaan hallittavissa olevaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Oskari Valtola
työterveyshuollon erikoislääkäri
kansanedustajaehdokas (kok.)