Kiitollisuutta tuntien kohti tulevaisuutta.

Sain kunnian osallistua joulukuun alussa läheiseni hautajaisiin, jotka olivatkin yhdet koskettavimmista, ajatuksia herättävimmistä ja arvokkaimmista tapahtumista joihin olen osallistunut. Rouva, jonka olin oppinut tuntemaan mukavana, suulaana ja ahkerana karjalalaisena olikin myös lottana palvellut sotaveteraani. Tästä ajasta ja kokemuksista en kuullut hänen ikinä puhuvan.

Tuona lumisena joulukuun lauantaina kappelin syvennyksessä makasi kauniina ja kunnioitusta herättävänä siniristiä kantanut veteraaniarkku. Omaisten jäähyväisten jälkeen arkun ympärille nousivat arvostusta herättävästi veteraaniyhdistyksen edustajat, rouva ja herra tummissa vaatteissaan. He laskivat arkun päätyyn vihreän sinivalkoisilla nauhoilla koristellun seppeleen. Asettuivat seisomaan arvokkaasti arkun molemmille puolille ja kanttori soitti Finlandian sotaveteraanin poismenon kunniaksi. Tämän jälkeen he kumarsivat omaisten suuntaan ja poistuivat todennäköisesti valmistautumaan seuraaviin hautajaisiin.

Tämä tilanne oli niin koskettava, että kyynelten lisäksi se nostatti suunnattoman kiitollisuuden tunteen niitä vaatimattomia tavallisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat lunastaneet meille omalla taistelullaan ja kärsimyksellään tämän vapaan maan. Osaammeko me arvostaa tätä suunnatonta perintöä riittävästi? Otammeko itsestäänselvyytenä, että voin ilmaista mielipiteitäni, puhua omaa kieltäni, kouluttautua, hankkia elantoni ja elää turvallisesti tässä maassa? Nämä meillä jopa itsestään selvät asiat ovat kaukaista utopiaa monissa maailman maissa tänäkin päivänä.

Näistä arvoista vapaus, demokratia ja mahdollisuuksien tasa-arvo on pidettävä kiinni ja niitä on vaalittava huolellisesti. Vapaus ei tule kuitenkaan ilman vastuuta. Jokaisen, joka siihen kykenee on tehtävä oma osansa tässä yhteiskunnassa. Vain siten voi aito hyvinvointiyhteiskunta edelleen toimia tässä globalisoituvassa maailmassa. Emme voi, emmekä saa sulkeutua kuplaan viljelemään vihapuhetta, arvostelemaan toisia, rakentamaan vaihtoehtoisia totuuksia tai odottamaan, että meitä hyysätään ylemmältä tasolta.

Hyvinvointivaltio, joka meillä on Suomessa luotu sukupolvien uhrauksilla ja kovalla työllä, on todellakin puolustamisen ja säilyttämisen arvoinen. Tämä on meidän hiljainen, mutta raskas velkamme aiemmille sukupolville, jonka varmasti ilomielin maksamme takaisin.