Sosiaali- ja terveydenhuoltoa vahvalta pohjalta

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tehty lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Koko tämän ajan tilannetta on leimannut hallitsematon palveluiden ulkoistaminen ilman, että se palvelisi isoa kuvaa. Sote-uudistus ei varmaan koskaan tule valmiiksi tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, mutta meidän tulisi saada sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä haltuun ja kehittää sitä järjestelmällisesti.

Uudistuksella on oltava kolme keskeistä tavoitetta, joiden kaikkien tulee toteutua. Hoitoon tulee päästä nopeammin, oikea-aikaisesti ja oikealle taholle. Kustannusten kasvuvauhtia pitää pystyä hidastamaan. Uudistuksesta on oltava enemmän hyötyä, kuin haittaa näiden kahden edellä mainitun tavoitteen saavuttamisessa.

Kokoomuksen linjaus sote-uudistuksen pohjaksi lähtee siitä, että nykyisille toimijoille annetaan mahdollisuudet kehittää toimintaa vanhalta pohjalta pienemmissä askelissa eteenpäin. Uusia hallintotasoja ei tule luoda, vaan toiminnan pohjana ovat kunnat ja kuntayhtymät vapaaehtoiselta pohjalta. Sote-kuntayhtymiä on perustettu paljon ja näiden toiminnasta on hyvä kokemuksia.

Sosiaalipuolen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnallisen integraation, eli yhteistyön kehittäminen on tärkeä askel kustannusten alentamisessa. Ennaltaehkäisy, toimivat tukiverkostot, perusterveydenhuollon koordinaatio asiakkaan hoidossa, asiakassuunnitelmat ja oikea-aikaiset nopeasti toimivat erikoissairaanhoidon toimenpiteet alentavat kustannuksia kokonaistaloudellisesti.

Hoitotakuun aikarajoja on lyhennettävä. Perusterveydenhuollon lääkärin hoitoon kroonisissa sairauksissa on päästävä kuukaudessa aiemman kolmen kuukauden sijaan ja erikoissairaanhoitoon kolmessa kuukaudessa aiemman kuuden sijaan. Psykiatrisen hoidonarvio ja terapian vasteajat myös lyhenisivät. Tarvittaessa käytetään palveluseteliä, jolla asiakas saa palvelun, jos kuntayhtymän oma palveluketju ei tähän pysty. Tämä pakottaa kuntayhtymät kehittämään toimintaansa.

Hoitoketjujen toteuttamiseksi keskittämisasetuksen toimenpidemääriä ja tulkintaa on vähintään muutettava, jotta keskussairaalat voivat muokata palveluketjunsa toimiviksi kokonaisuuksiksi. Parempi on kumota koko keskittämisasetus, jolloin pystyttäisiin kehittämään yhteistyötä Mikkelin ja Savonlinnan sairaaloiden välillä.

Tiedon liikkuvuuteen ja käytettävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nyt useassa kuntayhtymässä on arvioitavana uudet tietojärjestelmähankinnat. Valitettavasti nämä hankinnat tehdään edelleen kuntayhtymä ja toimija kohtaisesti. Valtion tai EU:n tasoisella muokattavalla järjestelmällä olisi mahdollista saavuttaa merkittäviä säästöjä. Näyttää, että nyt tehtävät järjestelmähankinnat ja lähitulevaisuuden ohjelmat tulevat estämään merkittävät kustannuksia alentavat ja toimintoja parantavat digiloikat terveydenhuollossa tulevaisuudessa.

Oskari Valtola
Työterveyslääkäri
kansanedustajaehdokas (kok.)